Tekstit

Somepomot seurannassa

Kuva
  Olen ottanut uuden aktiivisemman someroolin käyttöön opintojen kannustamana ja herätin henkiin vanhan LinkedIn profiilin sekä opettelen Twitterin käyttöä. Tie on vasta alussa, mutta uskon jatkavani tällä tiellä. Tulipa mieleeni, että en ole työurallani koskaan kuullut kannustusta näiden kanavien käyttöön. Miksiköhän? Ehkä esihenkilöni eivät ole itsekään ole olleet kiinnostuneita niistä tai nähneet niiden hyötyjä. Vai koetaanko someprofiilit enemmän henkilökohtaisiksi kuin ammatillisiksi kanaviksi, johon työnantajalla ei ole osaa eikä arpaa. Twitterissä vastaani tuli Espoon kaupungin järjestämä somevalmennus, jossa kannustetaan kaikkia kaupungin työntekijöitä sosiaaliseen mediaan omalla persoonallaan ja vielä rohkeasti käyttämään #TöissäEspoolla. Hieno esimerkki isolta työnantajalta.  Opiskelutehtävänäni oli seurata kahta "sosiaalista johtajaa" eli johtajia tai esihenkilöitä, jotka vaikuttavat aktiivisesti somessa. Perustin Twitter tilin pelkästään ammatillisessa näkökulmass...

Sosiaalinen media työyhteisöä yhdistämässä

Vielä kolme vuotta sitten puhuttiin työelämässä sisäisestä ja ulkoisesta viestinnästä ja omassakin organisaatiossani käytettiin paljon resursseja niiden kehittämiseen ja tiedonkulun parantamiseen. Tiedonkulku ja viestintä olivat aina työyhteisökeskustelun kuumia perunoita. Käytössä oli ainoastaan intranet ja sähköposti, ja tiedon jakamisen tavat olivat pysyneet jo vuosia samanlaisina. Viimeinkin digitalisaatio toi mukanaan uusia työvälineitä ja mm. Teams-sovellus mullisti työyhteisön viestinnän. Se toi mukanaan uudenlaista yhteisöllisyyttä ja mahdollisti vahvemman osallisuuden työyhteisöä koskevaan keskusteluun ja suunnitteluun.  Esihenkilötyölle muutos oli mullistava. Pystyit pitämään yhteyttä koko tiimiin yhden viestintäkanavan kautta ja pystyit reagoimaan nopeammin asioihin. Oma esihenkilöni toi työyhteisöön uuden päivittäisen rutiinin, jossa kirjaamme päivän alussa 3 akuuttia työtehtävää. Vaikka et tarkkaan tietäisi mistä päiväsi lopulta koostuu, antaa se kuitenkin muille työka...

Sosiaalisen median pelisäännöt

Eletään vappuviikkoa vuonna 2021 ja koronakurimus vain jatkuu. Toivoa on jo ilmassa, mutta paluu takaisin tavalliseen arkeeni näyttää tapahtuvan vasta syyskuussa. Sitä ennen katselen ikkunoistani metsämaisemaa Kerimäellä, Itä-Savon sydämessä. Rintamamiestalon vanhat, ränsistyneet ikkunat läpäisevät lintujen konsertin heti aamusta. Täällä on hyvä olla ja uppoutua opintojen tässä vaiheessa blogipostaukseen sosiaalisen median ohjeistuksista.  Tehtävänäni on siis syventyä organisaatioiden sosiaalisen median ohjeistuksiin ja pohtia niiden olemassaolon merkityksiä ja vaikutuksia. Kirjoittamani tekstit ovat omia mielipiteitäni ja vastaan niistä itse. Työskentelen museoalalla, mutta en halua tuoda esille organisaatiota tarkemmin. Hyväksyt sen varmaan lukijanani?  Yritin etsiä tietoa kulttuurialan toimijoiden some ohjeistuksista työntekijöilleen, mutta huonolla menestyksellä. Kertooko se omasta taitamattomuudestani löytää verkosta some ohjeistuksia vai siitä, että yhteisöt ja yritykset...

Sosiaalinen media ja museokenttä

Sosiaalinen media on uudistanut johtamista, esimiestyötä ja organisaatiokulttuureita viimeisen parinkymmenen vuoden aikana ja alkaa olla jo vaikea muistaa aikaa ennen somea. Omassa museoalan organisaatiossamme tärkein sisäisen viestinnän kanava intra, perustettiin reilun kymmenen vuotta sitten, mutta kaupungin intranetin alaisena järjestelmä oli kankea. Oman intran aikakausi alkoi kolmisen vuotta sitten, tuoden mukanaan teamsit, omat työtilat ym. uudet työkalut. Herää kysymys, mitenkähän korona ajasta olisi selvitty ilman näitä viestintäkanavia?  Digitalisaatio on mahdollistanut uudenlaiset työnteon tavat, mutta samalla se on tuonut meille valtavasti tietoa saataville ja haasteen omaksua ja hallita kaikkea tietoa. Mikä tieto on minun työtehtävieni kannalta tärkeää ja mitä minun on välitettävä eteenpäin? Sisäisten sosiaalisen median palveluiden käyttämistä edellytetään jo kaikissa työtehtävissä, mutta entä sitten ulkoisten käyttämisen pakko? Onko työssään menestyvän ja työnantajan a...

Aloittamisen vaikeus ja ihanuus

Kuva
Blogin perustaminen piti olla jännittävä ja innostava uusi juttu. No ei ollut. Siitä tulikin henkinen haaste ja ihan vain siitä syystä, että saanko kirjoitettua julkisesti omaa tekstiä. Päivät ja viikot kuluivat ja toisen blogitekstin kirjoittamisen aloittaminen tuntui entistä vaikeammalta. Samaan aikaan tuskailin gradutekstiä kirjoittaessani tyhjän paperin kammoa ja viimein sekin tuli selätettyä. Siitä pääsin eroon ihan vain kirjoittamalla sisältöä omin sanoin miettimättä sen enempää. Ja heti seuraavana päivänä lisää. Kunnes tuli tunne siitä, että kyllä tästä jotain tulee. Kirjoittaminen on minulle henkisten esteiden ylittämistä ja jaksan ihmetellä mistä kaikki kumpuaa, vaikka kirjoittaminen on aina ollut voimaannuttavaa kouluajoista lähtien. Kirjoittamisen vaikeuksien selättämiseen tarvitsen sisäistä tsemppaajaa, joka tainnuttaa kriittisen puoleni. Nyt se on toistaiseksi painettu tainnoksiin. Huh. Opiskelujen jatkaminen tässä kaikin puolin mukavassa keski-iän vaiheessa on ollut lop...

Kotini milloin missäkin

Kuva
  Terveiset Kolilta!  Täällä sitä ollaan. Kauniissa maisemissa ja uuden äärellä, nimittäin blogimaailmassa. Olen Iisu ja nautin tällä hetkellä vapaudesta olla siellä missä milloinkin tahdon. Opintovapaa mahdollistaa täydellisen irtioton työelämästä ja omistusasunnon myynti taas mahdollisti vapauden tarttua vaihtuviin maisemiin. Tällä hetkellä katson ikkunasta upeaa Pielisen jääpintaa ja nautin hiljaisuudesta. Opintovapaan aikana tarkoitukseni on saada kulttuurintutkimuksen gradu valmiiksi ja opiskella JEKKU-opintoja Xamkissa. Puoleenväliin ehtinyt vapaa on ollut täydellinen irtiotto työelämästä ja joskus jopa liiallisesta työntekemisestä. Lopulta irtaantuminen tapahtui nopeasti ja viimeistään maisemanvaihto vei ajatukset täysin opintoihin ja keskittymisen muihin elämän osa-alueisiin.  Tervetuloa mukaan ihmettelemään elämää pohjoiskarjalaisesta näkökulmasta, ex-espoolaisella twistillä!