Aloittamisen vaikeus ja ihanuus
Blogin perustaminen piti olla jännittävä ja innostava uusi juttu. No ei ollut. Siitä tulikin henkinen haaste ja ihan vain siitä syystä, että saanko kirjoitettua julkisesti omaa tekstiä. Päivät ja viikot kuluivat ja toisen blogitekstin kirjoittamisen aloittaminen tuntui entistä vaikeammalta. Samaan aikaan tuskailin gradutekstiä kirjoittaessani tyhjän paperin kammoa ja viimein sekin tuli selätettyä. Siitä pääsin eroon ihan vain kirjoittamalla sisältöä omin sanoin miettimättä sen enempää. Ja heti seuraavana päivänä lisää. Kunnes tuli tunne siitä, että kyllä tästä jotain tulee. Kirjoittaminen on minulle henkisten esteiden ylittämistä ja jaksan ihmetellä mistä kaikki kumpuaa, vaikka kirjoittaminen on aina ollut voimaannuttavaa kouluajoista lähtien. Kirjoittamisen vaikeuksien selättämiseen tarvitsen sisäistä tsemppaajaa, joka tainnuttaa kriittisen puoleni. Nyt se on toistaiseksi painettu tainnoksiin. Huh.
Opiskelujen jatkaminen tässä kaikin puolin mukavassa keski-iän vaiheessa on ollut lopulta todella antoisaa. Työssä ollessani keskityn työhön ja sen tuomiin haasteisiin ja kehitystyöhön täysillä, eikä opiskeluja kohtaan ole ollut aiemmin suurta innostusta. Sisimmässäni odotin kuitenkin hetkeä, jolloin tartun keskeneräiseen graduuni sekä täysin uuteen maailmaan amk-opintojen maailmassa. Palaset loksahtivat paikalleen ja opintovapaa tuli täydelliseen kohtaan omassa (työ)elämässä. Johtamisen ja esimiestyön opinnoissa on parasta se, että koko ajan peilaa omaa työhistoriaansa, toimintatapojaan ja osaamistaan opinnoissa suoritettaviin tehtäviin. Työhistorian ja opintojen välille syntyy silta ja samalla tuntuu, että rakennan koko ajan uutta siltaa tulevaisuuteen. Olisi mielenkiintoista keskustella sellaisen opiskelijan kanssa, joka on tullut näihin opintoihin työuransa alkuvaiheessa. Miten hän on kokenut opintojen tuoman lisäarvon ja löytyykö häneltä myös tuo silta?
Some maailmassa
tarvitaan myös tsemppaajia ja kanssakulkijoita, joilta saa palautetta matkan
varrella. Some on parhaimmillaan tiivistä vuorovaikutusta, jossa kumpikin
osapuoli antaa ja vastaanottaa. Ihan niin kuin työelämässäkin tarvitaan
palautetta ja annetaan palautetta. Siihen voi jäädä koukkuun, niin kuin someenkin
ja tasapainon löytämiseen olen itse käyttänyt jonkun mietintähetkenkin.
Varsinkin tässä meneillään olevan kurssin aikana olen miettinyt omaa
somekäyttäytymistä ja yleensä somen roolia omassa elämässä. Mitä olen valmis
tekemään sen eteen ja missä menee rajat, minkä verran päivässä/viikossa käytän
aikaani someen. Johtamisen ja esimiestyön opintoihin kuuluu siis kurssi, jossa
opiskelen sosiaalisen median hyödyntämistä johtamisessa ja esimiestyössä sekä
myös työyhteisöviestinnän näkökulmasta. Kurssin ansiosta olen perustanut
blogin, avannut twitter-tilin sekä vuosien tauon jälkeen aktivoitunut myös
LinkedIn käytössä. Omasta näkökulmasta aika paljon tällaiselle perus-somelaiselle.
-Iisu

Kiva, että selätit haasteet! Upeaa, että onnistuit! Ja vuorovaikutukseenhan somen avulla (eri kanavissa) pyritään, mutta joskus tarvitsee myös aikaa olla ihan itsekseen. Tuijotella tyhjyyteen tai keskittyä käsin tekemiseen tai vaikka liikkeeseen. Some on hyvä renki, mutta huono isäntä.
VastaaPoista