Somepomot seurannassa

 

Olen ottanut uuden aktiivisemman someroolin käyttöön opintojen kannustamana ja herätin henkiin vanhan LinkedIn profiilin sekä opettelen Twitterin käyttöä. Tie on vasta alussa, mutta uskon jatkavani tällä tiellä. Tulipa mieleeni, että en ole työurallani koskaan kuullut kannustusta näiden kanavien käyttöön. Miksiköhän? Ehkä esihenkilöni eivät ole itsekään ole olleet kiinnostuneita niistä tai nähneet niiden hyötyjä. Vai koetaanko someprofiilit enemmän henkilökohtaisiksi kuin ammatillisiksi kanaviksi, johon työnantajalla ei ole osaa eikä arpaa. Twitterissä vastaani tuli Espoon kaupungin järjestämä somevalmennus, jossa kannustetaan kaikkia kaupungin työntekijöitä sosiaaliseen mediaan omalla persoonallaan ja vielä rohkeasti käyttämään #TöissäEspoolla. Hieno esimerkki isolta työnantajalta. 

Opiskelutehtävänäni oli seurata kahta "sosiaalista johtajaa" eli johtajia tai esihenkilöitä, jotka vaikuttavat aktiivisesti somessa. Perustin Twitter tilin pelkästään ammatillisessa näkökulmassa ja valitsin sen mukaan myös seurattavat eli Suomen Museoliiton pääsihteeri Kimmo Levän sekä Susanna Petterssonin, joka johtaa Tukholmassa Ruotsin Kansallismuseota ja sitä ennen hän vaikutti Ateneumin johtajana. Näiden kahden lisäksi otin tarkempaan seurantaan myös Museoviraston pääjohtaja Tiina Merisalon, Arkkitehtuurimuseon johtaja Carina Jaatisen, Pohjois-Karjalan maakuntajohtaja Markus Hirvosen sekä viestintävalmentaja Jukka Saksin. Näin sain vertailuaineistoa suhteessa kahteen pääseurattavaan henkilöön. Tämä osoittautui antoisaksi lisäarvoksi koko projektille, koska somepomojen aktiivisuus ei sittenkään kevään aikana ollut kovinkaan tiivistä. 

Kimmo Levän aikana museoliitosta on tullut merkittävä alan yhteiskunnallisen vaikuttamisen edistäjä. Levä on ollut vaikuttamassa museokortin lanseeraukseen sekä samalla valtavaan museohypeen Suomessa. Mitkä keinot ovat olleet hänen vaikuttamisensa ytimessä? Hänen toiminta sosiaalisessa mediassa on lopulta aika maltillista, ainakin tämän kevään aikana. Fiidi koostuu niin omista twiiteistä kuin myös edelleen twiittauksista. Tyyli on asiallinen ja ammatillinen. Viestinnässä keskitytään neljään osa-alueeseen, joita ovat: MuseoPro-alustan blogitekstit, onnistumisista viestiminen, osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun vahvalla museonäkökulmalla sekä museot ja talous yhteyden esille nostaminen. Blogikirjoittelu on selvästi Kimmo Levän vahvuusalueita. Sen sijaan henkilöstön tai yleensä ihmisten osallistamisesta en löydä viitteitä koko kevään ajalta. Museoiden edunvalvojana ja alan edistäjänä hänen roolinsa voisi olla myös tavallisen museokorttikuluttajan aktivoiminen. 

Susanna Pettersson on mielestäni luonut itsestään brändin helposti lähestyttävänä ja henkilöstöä lähellä olevana johtajana, mutta ikävä kyllä se ei tule ilmi ainakaan Twitterin välityksellä. Hänen tilinsä päivittyy sujuvasti kolmella kielellä huomioiden niin Ruotsin kuin Suomen kulttuurikentän. Seuraajia on muutama tuhat, mutta se ei näy keskustelun aktiivisuutena, koska hänen fiidissään ei ole osallistamisen tai yhteisön rakentamisen teemoja. Harmi, koska hänessä olisi siihen potentiaalia. Hänen vaikuttamisen teemat keskittyvät ammatillisen aktiivisuuden ja kehittämisen viestittämiseen, oman organisaation esilletuomiseen uudistusten ja uusien sisältöjen näkökulmasta sekä tuoden esille museoalaan liittyviä uusia tutkimuksia. 

Muut seurattavat Twitteristit antavat minulle tarpeellista lisäoppia sosiaalisen median hyödyntämiseen johtajaviestinnässä. Museoviraston Tiina Merisalo on aktiivinen päivittäisillä omilla twiiteillään sekä uudelleen twiittauksilla, joissa näkyy vahvemmin museoalan ammattilaisten osallistaminen ja verkostoituminen. Carina Jaatinen taas näyttää miten epäolennainen keskustelu käännetään olennaiseen, kun hänen HS haastattelun klikkiotsikon sisällöstä nousi pieni kohu. Maakuntajohtaja Markus Hirvonen on alle neljäkymppinen dynaaminen, uuden ajan johtaja, jolla on some ja sana hallussa. Hänen viestintänsä on positiivista, informatiivista, maakuntaa edistävää ja kaiken lisäksi koukuttavaa. Hän kertoo arkisistä asioista, kehuu henkilöstöään, osallistaa seuraajiaan ja viestittää miten maakuntaa kehitetään eteenpäin. Näiden lisäksi omassa sarjassaan kulkee viestintävalmentaja Jukka Saksi. Hän elää niin kuin opettaa. Aktiivisuus Twitterissä on henkeäsalpaavaa ja hetkessä elämistä. Hän on täydellinen esimerkki itsensä brändäämisestä ja ammatillisesta verkostoitumisesta ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Näiden kuuden henkilön seuraaminen Twitterissä jatkuu ja heidän avullaan pääsen avartamaan maailmaani ja ehkäpä myös osallistumaan keskusteluun jonakin päivänä. 

Tässäpä kootusti museoalan asiantuntijoille 10x kannustusta ja motivointia sosiaalisen median aktiivisempaan käyttöön:

1. Johtaja on media, sanoo Jukka Saksi! Johtajaviestintä on organisaation yksi tärkeimmistä vahvuuksista ja tavoista näyttää esimerkkiä, osallistaa henkilöstöä ja välittää arvoja ja strategiaa. Tee se ainakin organisaation sisäisesti, mutta mielellään myös ulkoisesti! 

2. Museo on muutakin kuin näyttely - se on ihmiset sen sisällä ja ulkona. Miksi et siis toisi esille asiantuntijuuttasi tai kollegoitasi sosiaalisessa mediassa. Samalla autat koko museoalaa läpinäkyvyyteen ja avoimuuteen. Autat ihmisiä näkemään, että näyttelyn takana on joukko tekijöitä, jotka eivät näy museovieraille asti. 

3. Olisitko uuden museokeskustelun aloittaja? Tule näkyviin ja ota kantaa museoalan ajankohtaisiin teemoihin. Osallista yhteisöä ja kysy miten, miksi ja milloin! 

4. Miltä kuulostaisi museoalan visionäärin paikka? Kerro miten sinä ja sinun työyhteisösi ratkaisee kompleksisia ongelmia, ja mihin te tähtäätte ja miten sinne päästään. 

Lisäksi nämä yleisohjeet: 

5. Tee itsellesi some strategia - mitä tavoittelet? 

6. Päätä somekanavat missä ainakin ehdit vaikuttamaan ja näkymään

7. Ole positiivinen ja kannustava 

8. Näytä henkilöstöllesi esimerkkiä

9. Tiedota, kun on tiedotettavaa

10. Ole oma itsesi

Kiitos, että jaksoit lukea tänne asti! Innostuin tästä opintojakson viimeisestä tehtävästä todella paljon, mutta herättikö se sinussa mitään ajatuksia? 

Kaikki loppuu aikanaan ja niin myös tämä opintojakso. Totesin kurssin alkumetreillä, että nyt ollaan vahvasti epämukavuusalueella ja hiukkasen jännitti, miten selviän tästä kurssista. Aikuisopiskelussa opiskeluvastuu on täysin itsellä ja miten paljon itse panostat opiskeluun, sitä enemmän myös saat. Aina voisi todeta, että olisi pitänyt vielä enemmän lukea ja kokeilla itsekin aktiivista someroolia. Olen kuitenkin tyytyväinen, että kurssin ansiosta aktivoin LinkedInin sekä Twitterin ja opettelin blogin kirjoitusta. Ymmärsin sosiaalisen median hyödyt työyhteisön sekä työntekijän kannalta ja opin miten esihenkilö voi hyödyntää somea johtamisessa ja ammatillisen kehittymisen välineenä. On aika päättää tämä blogi ja jättää se muistoksi tästä kummallisesta korona keväästä. 

Kaunis kiitos lukijalleni! Kiitos myös opiskelutovereille ja mielenkiintoisille lukukokemuksille, mitä minulle tarjositte! 

Aurinkoa ja kesäpäivien odotusta, 

-Iisu