Sosiaalinen media ja museokenttä

Sosiaalinen media on uudistanut johtamista, esimiestyötä ja organisaatiokulttuureita viimeisen parinkymmenen vuoden aikana ja alkaa olla jo vaikea muistaa aikaa ennen somea. Omassa museoalan organisaatiossamme tärkein sisäisen viestinnän kanava intra, perustettiin reilun kymmenen vuotta sitten, mutta kaupungin intranetin alaisena järjestelmä oli kankea. Oman intran aikakausi alkoi kolmisen vuotta sitten, tuoden mukanaan teamsit, omat työtilat ym. uudet työkalut. Herää kysymys, mitenkähän korona ajasta olisi selvitty ilman näitä viestintäkanavia? 

Digitalisaatio on mahdollistanut uudenlaiset työnteon tavat, mutta samalla se on tuonut meille valtavasti tietoa saataville ja haasteen omaksua ja hallita kaikkea tietoa. Mikä tieto on minun työtehtävieni kannalta tärkeää ja mitä minun on välitettävä eteenpäin? Sisäisten sosiaalisen median palveluiden käyttämistä edellytetään jo kaikissa työtehtävissä, mutta entä sitten ulkoisten käyttämisen pakko? Onko työssään menestyvän ja työnantajan arvostaman työpanoksen ohella suoritettava aktiivista toimintaa omalla nimellä myös somessa? Esimiesasemassa on päätettävä, miten hallitsen omaa somea suhteessa työnantajaan sekä työntekijöihin nähden. Omalle toiminnalle on mietittävä linjaukset ja pysyttävä niissä uskottavuuden ja luotettavuuden säilyttämiseksi. 

Twitter on minulle täysin uusi tuttavuus. Ajatus taas uuden somekanavan käyttöönotosta on tuntunut tähän asti työläältä ja kokeilu on jäänyt toteuttamatta. Onneksi opinnoissa joutuu kohtaamaan uusia asioita ja päätin, että nyt annetaan Twitterille mahdollisuus. 

Päätin ottaa seurantaan ainoastaan opintoihin ja työhön liittyviä organisaatioita ja henkilöitä ja pitää näin Twitter ammatillisena somekanavana. Viikon käytön jälkeen olen positiivisesti yllättynyt. Useimmat seurattavana olevat tahot ovat hengästyttävän aktiivisia, jopa useilla päivittäisillä tviittauksilla. Twitterin avulla olen tällä hetkellä tietoinen meneillä olevista kulttuuriperintöä koskevista hankkeista ja päätöksistä. Kuuntelen tässä samalla Taiken järjestämää keskustelutilaisuutta taiteen ja kulttuurin barometrin julkaisun tiimoilta ja tuskin olisin päätynyt tätä kuuntelemaan ilman Twitteriä. Twitterissä seuraamani kulttuurialan johtajat ovat aktiivisia ja tiedottavat ajankohtaisista hankkeista ja herättävät myös keskustelua aktiivisesti. Museoliiton Kimmo Levä ja Museoviraston Tiina Merisalo edustavat uuden ajan johtajien sukupolvea avoimella ja yhteiskunnallisesti aktiivisina johtamisen esimerkkeinä. Twitterissä myös avoin kollegan kannustaminen saa näkyvyyttä, kuten esimerkiksi Susanna Pettersson kannusti Arkkitehtuurimuseon uutta johtajaa Carina Jaatista uudella urallaan, kun arkkitehdit ärähtivät museon uutta johtajavalintaa. Petterssonin aloittama keskustelu päätyi myös lopulta Hesarin sivuille ja tavoitti laajan näkyvyyden, joka laajeni edelleen muihin somekanaviin. Erinomainen tapa minusta yhdistää samassa tviitissä kollegan tuki ja kulttuurialan johtajuudesta keskustelun avaaminen. 

Twitterin opit ja hyödyt: 

1. Positiivisuus saa näkyvyyttä

2. Tuo esille työelämän osaajat ja innostavat työkaverit

3. Kerro juuri meneillään olevasta kiinnostavasta projektista

4. Mainosta ajankohtaista tapahtumaa

5. Jaa asiantuntijuutta

Facebook sen sijaan näyttäytyy itselleni tänä päivänä ystävien, koulukavereiden, työkavereiden ja läheisten yhteydenpitokanavana. Toisaalta myös erilaisten kiinnostuksen kohteiden seuraamiskanavana oli kyseessä sitten rintamamiestalot, rescue-koirat, kotipaikkakunnan asiat tai harrasteryhmät. Facebookin rooli johtamisen ja esimiestyön välineenä sen sijaan ei saa minua enää vakuuttuneeksi. Omassa FB:ssäni ihmisten rooli on poikkeuksetta epävirallinen ja vapaa-aikaan painottunut. Toki jotain pieniä nostoja oman organisaation sisällöistä tai omiin työtehtäviin liittyvistä positiivisista tapahtumista tuodaan esille, mutta kuitenkin vähemmän. Facebookin käyttö organisaation ulkoiseen viestintään sen sijaan on perusteltua sen laajan tavoitettavuuden ansiosta sekä visuaalisen viestinnän tarjoamista mahdollisuuksista. Organisaation kriisiviestinnässä, tapahtumien mainostamisessa sekä asiantuntijuuden esilletuomisessa FB on loistava.  

-Iisu